Allergista nuhaa on esiintynyt selvästi enemmän viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Tarkkaa syytä siihen ei tiedetä. Monet arvelevat, että kyseessä on länsimaita vaivaava elämäntapasairaus. Teoriaa tukee muun muassa se, että allergista nuhaa esiintyy vähemmän Euroopan köyhemmissä maissa.

Allergiaan liittyy selvä perinnöllisyystaipumus. Ei-allergisten vanhempien lapsista noin 10 prosenttia sairastuu allergiaan. Jos toinen vanhemmista on allerginen, prosentti nousee 20:een. Jos molemmat vanhemmat ovat allergisia, 40 prosenttia lapsista sairastuu allergiaan.

Allerginen nuha ei sinänsä periydy, vaan lapset perivät vanhemmiltaan taipumuksen allergian kehittymiseen. Oireet voivat ilmetä eri tavoin, esimerkiksi iho-oireina (allerginen ihottuma).

Allerginen reaktio

Allergiaoireet aiheutuvat siitä, että eräät elimistön valkosolut, lymfosyytit, alkavat toistaiseksi tuntemattomasta syystä muodostaa tietyn tyyppisiä vasta-aineita (IgE). Vasta-aineet kulkevat vapaasti verenkierron mukana, mutta niitä sitoutuu myös elimistön immuunijärjestelmään kuuluvien solujen pinnalle.

Eräät näistä soluista eli muiden valkosolujen tapaan luuytimessä muodostuvat syöttösolut sijaitsevat hengitysteiden limakalvoilla. Syöttösolut ovat yksi allergisen reaktion päätekijöistä.

Toinen tärkeä tekijä on tietenkin allergiareaktion aiheuttava aine eli allergeeni. Allergeeni on yleensä valkuaisaine, joka on peräisin siitepölystä, eläinten ihohiukkasista ja karvoista, pölypunkkien ulosteista ja niin edelleen.

Kun päätekijät ovat paikalla, voi esitys alkaa. Allergeeni suodattuu hengitysilmasta ja tarttuu tahmealle limakalvolle. Syöttösolut odottavat limakalvon alaisessa solukerroksessa. Allergeeni tarttuu solun pinnalla olevaan vastaanottajaan eli reseptoriin, mikä saa syöttösolun räjähtämään.

 
Allergisen nuhan aiheuttajia

Lehtipuut
Koivun siitepöly on yleisin siitepölyallergian aiheuttaja Suomessa. Myös lepän ja pähkinäpensaan siitepöly aiheuttaa oireita. Muut lehti- ja havupuut aiheuttavat vain harvoin oireita.


Heinäkasvit
Myös heinäkasvit aiheuttavat hyvin yleisesti allergista oireilua. Allergiaa aiheuttavaa siitepölyä tuottavia heinäkasvilajeja on kaikkiaan nelisenkymmentä.


Pujo
Pujo on yleinen tienpientareilla viihtyvä rikkakasvi. Se kasvaa metrin tai kahden korkuiseksi ja kukkii vaatimattomin kukin loppukesästä, heinäkuusta syyskuuhun.


Histamiini

Solusta purkautuu joukko aktiivisia aineita. Yksi näistä on histamiini. Se ärsyttää, saa aikaan kutinaa, aivastelua ja nuhaa. Tätä ensimmäistä reaktiota, joka siis johtuu histamiinista, voidaan hoitaa antihistamiinilla. Mitä kauemmin allergeeni saa vaikuttaa limakalvolla, sitä suurempi vaikutus on kuitenkin myös muilla reaktiossa vapautuvilla aineilla.

Näitä aineita ovat esimerkiksi sytokiinit ja leukotrieenit, joka vauhdittavat tulehdusreaktiota muun muassa houkuttelemalla paikalle lisää valkosoluja, joiden joukossa on myös syöttösoluja. Paikalle alkaa kertyä kuolevia soluja, joita toiset solut käyttävät ravinnokseen. Tuloksena on aktiivisten aineiden runsas vapautuminen elimistössä. Verisuonet laajenevat, limakalvot turpoavat ja nenän tukkoisuus pahenee.

Allerginen nuha jaetaan kahteen päätyyppiin:

* jaksottainen allerginen nuha (heinänuha)
* jatkuva allerginen nuha (ympärivuotinen allergia)

Jaksottainen allerginen nuha

Jaksottaisen, tiettynä vuodenaikana esiintyvän allergisen nuhan aiheuttaja on siitepöly, eli kyseessä on niin sanottu heinänuha. Suomessa on kolme eri siitepölykautta: lehtipuiden, heinien ja pujon kukinta-aika. Lehtipuiden kukinta alkaa maan eteläisimmissä osissa jo maalis-huhtikuussa (leppä ja pähkinäpensas) ja jatkuu kesään saakka, jolloin heinäkasvien kukinta alkaa. Pujon kukinta alkaa tavallisesti heinä-elokuun vaihteessa

Siitepölyallergia puhkeaa yleensä esikouluiässä. Sitä kutsutaan usein nuorten taudiksi, koska oireet ovat voimakkaimmillaan juuri nuoruusiässä. Oireilu voi alkaa myöhemmälläkin iällä, vaikka se ei olekaan yhtä tavallista. Potilaat ovat usein itse päätyneet siitepölyallergia­diagnoosiin ennen lääkärin vastaanottoa, koska oireiden esiintyminen liittyy niin selvästi esimerkiksi koivun siitepölykauteen. Jos asiasta on epäselvyyttä, voi lääkäri tehdä allergia­testin joko verinäytteestä tai ihotestin avulla.

Jatkuva allerginen nuha (ympärivuotinen allergia)

Jatkuvan allergisen nuhan syynä on tavallisesti eläin- tai pölypunkkiallergia. Oireet eivät liity tiettyyn vuodenaikaan, koska allergeeneja voi esiintyä ympäri vuoden. Diagnoosin teko ei ole yhtä helppoa kuin siitepölyallergiassa, koska esimerkiksi pitkäaikaiseen nenän tukkoisuuteen voi olla muitakin syitä. Diagnoosi tehdään useimmiten allergiatestin perusteella.

Jaksottaisen ja jatkuvan allergisen nuhan oireet ovat samankaltaisia, mutta nenän tukkoisuus on yleensä korostuneempaa jatkuvassa allergiassa, erityisesti pölypunkkiallergiassa. Heinänuhaan liittyy usein kiusallista silmien limakalvojen oireilua, joka aiheuttaa kutinaa ja silmien vuotamista. Nenä- ja silmäoireiden lisäksi saattaa heinänuhaan liittyä voimakasta väsymystä, joka on siis allergian oire, ei lääkityksen haittavaikutus.

Ristiallergia

Heinänuhan yhteydessä esiintyy usein ristiallergiaa. Se tarkoittaa, että allergikko reagoi ruoka-aineisiin, joiden valkuaisaine muistuttaa siitepölyallergeenia (esimerkiksi kivelliset hedelmät koivuallergiassa). Allerginen reaktio on useimmiten kohtalaisen lievä, lähinnä suun ja nielun kirvelyä. Joissakin tapauksissa reaktio voi olla voimakkaampi, erityisesti pujo­allergikoilla (selleri ja persilja).
lue lisää...

Hoito

Allergisen nuhan ensisijaisena hoitona on luonnollisesti allergian aiheuttajan välttäminen. Tämä on kuitenkin käytännössä mahdotonta, kun kyseessä on siitepöly, ja usein melko hankalaa myös eläinten kohdalla (kun kyseessä on vaikkapa rakas lemmikki). Antihistamiini ja kortisonisuihke ovat hyviä ja tehokkaita allergian lääkehoitomuotoja.

Joskus allergiaoireet ovat voimakkaita hoidosta huolimatta. Eräänä hoitovaihtoehtona on tällöin siedätyshoito. Se sopii ensisijaisesti siitepölyallergian hoitoon, mutta hyviä hoito­tuloksia on saatu myös esimerkiksi kissa-allergian hoidossa. Siedätyshoitoa eli ”allergiarokotusta” ei pidä sekoittaa tavalliseen rokotukseen, johon kuuluu tavallisesti yksi tai kaksi rokotuskertaa. Siedätyshoito on pitkäkestoinen, kolmesta viiteen vuotta kestävä hoitomuoto, jossa potilaalle annetaan säännöllisesti pistoksia. Hoidon teho on usein hyvä, mutta potilaat joutuvat useimmiten jatkossakin käyttämään lääkitystä, tosin entistä huomattavasti pienemmällä annostuksella.