Nokkosrokko kutina

Nokkosrokko eli Nokkosihottuma eli Urtikaria:
Nimi urtikaria tulee latinankielisestä nokkosta tarkoittavasta sanasta Urtica dioca. Se tarkoittaa ihottumaa, joka muistuttaa nokkosen aiheuttamaa ihottumaa. Ihottumakohdassa iho nousee paukamille, kutisee voimakkaasti ja muuttuu valkoiseksi ja ympäröivä ihoalue on usein punoittava. Paukamien läpimitta voi vaihdella muutamasta millimetristä useisiin, jopa kymmeniin senttimetreihin.

Nokkosihottuma (Nokkosrokko) voidaan pääsääntöisesti jakaa keston mukaan akuuttiin urtikariaan sekä krooniseen urtikariaan. Akuutista urtikariasta puhutaan, kun oireet ovat kestäneet alle kaksi kuukautta, kroonisesta urtikariasta silloin, kun oireiden kesto on yli kaksi kuukautta.

Fysikaalinen urtikaria kokoaa yhteen monta eri urtikarian muotoa, jotka johtuvat muun muassa kuumasta, kylmästä, hankauksesta, paineesta tai valosta. Hikiurtikaria, dermografismi, kuumaurtikaria, kylmäurtikaria, valourtikaria ja paineurtikaria ovat yleisimpiä fysikaalisen urtikarian muotoja.

Allerginen urtikaria on merkki välittömästä systeemisestä yliherkkyysreaktiosta, joka aiheutuu altistumisesta esimerkiksi jollekin allergisoivalle ruoka-aineelle, lääkkeelle tai mehiläisen- tai ampiaisenpistolle. Tämän reaktion seurauksena oireina saattaa esiintyä turvotusta silmäluomissa, huulissa, poskissa, kielessä tai muualla limakalvoilla. Reaktiota kutsutaan joko Quincken ödeemaksi tai angioödeemaksi, joka näistä kahdesta on yleisemmin tästä reaktiosta käytetty nimitys. On melko tavallista, että nokkosihottuman tai angioödeeman aiheuttajaa ei pystytä selvittämään. Allergian ja fyysisten tekijöiden lisäksi esimerkiksi stressi sekä muut psyykkiset tekijät voivat laukaista urtikarian tai angioödeeman.

Nokkosihottuma (Nokkosrokko) kehittyy yleensä melko nopeasti, jopa muutamassa minuutissa altistuksesta ja oireet saattavat kestää aina muutamasta tunnista useaan vuorokauteen. Vanhat paukamat saattavat haalistua, mutta uusia saattaa ilmestyä johonkin muualle. Ihottuma saattaa johtua myös esimerkiksi siitä, että eräät aineet vapautuessaan laajentavat pieniä verisuonia, jolloin verisuonen seinämän läpäisevä verihera aiheuttaa paukamat. Tunnetuin näistä aineista on histamiini.

Allergisissa reaktioissa, joissa histamiinin on todettu olevan merkittävä tekijä, on huomattu, että antihistamiinit toimivat sekä välittömänä apuna että ennaltaehkäisevästi.

Akuutti urtikaria (Nokkosrokko)

Akuutti urtikaria on yleinen ihotauti, jota esiintyy sekä lapsilla, nuorilla että myös aikuisilla. Akuutti urtikaria on kuitenkin tavallisempi lapsilla ja nuorilla. On arvioitu, että noin joka viides ihminen sairastuu nokkosihottumaan ainakin kerran elämässään. Useilla esiintyy myös muita allergisia sairauksia kuten ekseemaa (ihottumaa), astmaa tai allergista nuhaa. Akuuttia urtikariaa saattaa esiintyä myös henkilöillä, jotka eivät ole koskaan aiemmin saaneet allergisia oireita.

Syyt
Akuutin urtikarian syntyyn vaikuttaa useita tekijöitä, joista allergia saattaa olla yksi. Joissain tapauksissa akuutin urtikarian syytä saatetaan selvittää verikokeilla, mutta usein ihottuman aiheuttavaa tekijää ei pystytä selvittämään.

Lääkeaineet:	esimerkiksi asetyylisalisyylihappoa sisältävät särkylääkkeet, penisilliini
Infektiot:	eräät virusinfektiot, yleisimmin hengitystieinfektiot, mononukleoosi, keltatauti
Ruoka-aineet	lapsilla: sekä ruoka että juoma – esimerkiksi muna, kala, maito ja pähkinät. aikuisilla: mansikat, äyriäiset ja pähkinät.
Lisä- ja väriaineet:	esimerkiksi hillossa, mehussa, virvoitusjuomissa, kastikkeissa, jäätelössä sekä joissain alkoholijuomissa. Joillekin kahden eri aineen, kuten äyriäisten ja viinin, yhdistäminen saattaa aiheuttaa allergisen reaktion.
Bentsoehappo:	esimerkiksi mustikka, lakka, puolukka ja karpalo sisältävät luonnostaan bentsoehappoa, muuten sitä käytetään säilöntäaineena esimerkiksi kasvis-, marja- ja hedelmävalmisteissa, salaatti- ja grillikastikkeissa sekä sinapissa ja ketsupissa.
Salisyylihappo:	mausteissa, hedelmissä ja useissa marjoissa, kuten puolukassa
Hyttysenpisto:	ihottumaa saattaa esiintyä hyttysenpiston ympärillä, tämä johtuu hyttysen syljestä
Hyönteisenpisto:	mehiläisen- ja ampiaisenpisto ovat yleisimmät.

Akuutin urtikarian ehkäisy
Yritä välttää sellaisia aineita, jotka saattavat aiheuttaa nokkosihottumaa, kuten edellä mainittuja lääke- tai ruoka-aineita.

Lääkäri voi määrätä lääkettä, joka lievittää oireita ja hillitsee kutinaa. Yleisimmin käytetty lääke nokkosihottumaan on antihistamiinit. Osa antihistamiineista kuitenkin aiheuttaa väsymystä, heikentää keskittymiskykyä tai vaikuttaa ajokykyyn. Tarkista, onko käyttämässäsi antihistamiinissa tällaisia varoituksia. Reseptivapaasti myytävät voiteet voivat lievittää kuumotusta ja kutinan tunnetta.

Mikäli oireet ovat vaikeita tai jos ilmenee angioödeemaa, on syytä ottaa yhteyttä lääkäriin. Joskus taudin hillitsemiseksi tarvitaan myös muuta lääkitystä, kuten adrenaliinia tai kortisonivalmisteita.

Angioödeemaa saattaa esiintyä nokkosihottuman yhteydessä. Angioödeema ilmenee yleensä turvotuksena huulissa, kielessä tai silmäluomissa. Umpeen muurautuneet silmät sekä huomattavasti turvonneet huulet ovat yleisimpiä merkkejä. Turvotusta esiintyy joko syvemmissä kudoskerroksissa tai limakalvoilla.

Angioödeemassa kutina ei ole niin tavallista kuin nokkosihottumassa. Iho ennemminkin aristaa kuin kutiaa. Tunne iholla on epämiellyttävä ja pistelyä sekä jäykkyyttä saattaa esiintyä. Alue äänihuulten ympäristössä saattaa ärtyä ja hengitysvaikeudet ovat myös mahdollisia.

Osa angioödeemasta on perinnöllistä, mutta perinnöllisyys on hyvin harvinaista. Perinnöllinen angioödeema pystytään toteamaan verikokeilla ja sen hoitoon löytyy lääkkeitä.

Hikiurtikaria on melko yleinen nokkosihottuman muoto, jota esiintyy etenkin nuorilla, yleisemmin pojilla kuin tytöillä. Oireet laukaisee fyysisen rasituksen aiheuttama hikoilu. Ihottuma ilmenee pieninä, noin 1-3 mm kokoisina, punaisina paukamina, joiden ympärillä ilmenee punoitusta. Kutina on usein hyvinkin voimakasta. Ihottumaa esiintyy erityisesti vartalossa, mutta myös kasvoissa, jaloissa ja käsissä.

Ihottuma johtuu fyysisestä rasituksesta, kuumeesta, saunomisesta, kylpemisestä tai stressaavista tilanteista. Osa saattaa saada oireita syötyään vahvasti maustettua ruokaa. Ihottuma ilmestyy, kun kehon lämpötila on normaalia korkeampi. Päänsärkyä ja hengitysvaikeuksia saattaa myös esiintyä. Yleensä paukamat häviävät tunnin kuluessa ja punoituskin häviää. Hikiurtikariaa esiintyy yleensä nuoruudessa muutaman vuoden ajan, jonka jälkeen se häviää yleensä itsestään.

Hikiurtikarian ehkäisy
Useat potilaat oppivat, kuinka paljon itseään voi rasittaa ilman, että saa iho-oireita. Antihistamiineilla on vain rajallinen vaikutus tämän tyyppisessä urtikariassa. Antihistamiinien lisäksi on myös muita oireita lievittäviä lääkkeitä.

Noin 5 %:lla väestöstä esiintyy tämän tyyppistä urtikariaa, joka voi puhjeta missä iässä tahansa, yleensä kuitenkin jo nuoruudessa. Paukama syntyy hankauksen tai tylpän raapaisun seurauksena. Raapaisukohtaan ilmestyy punainen tai valkoinen, turvonnut ja kihelmöivä viiva, joka tavallisesti häviää 30–60 minuutissa, jonka jälkeen iho on taas normaali. Joskus dermografismin yhteydessä saattaa esiintyä myös muita fysikaalisen urtikarian muotoja.

Dermografismin ehkäisy
Vältä ihonmyötäisiä vaatteita.
Antihistamiineilla on yleensä lieventävä vaikutus dermografismiin. Väsyttämättömiä lääkkeitä suositellaan, erityisesti, jos ajaa autoa, jottei reaktiokyky heikkene.
On hyvä hakeutua lääkärin hoitoon, mikäli kärsii myös kuivasta ihosta tai ekseemasta.
Vaikeimmissa tapauksissa voidaan kokeilla valohoitoa yhtenä hoitomuotona.

Kun nokkosihottuma on kestänyt yli kaksi kuukautta, sitä kutsutaan krooniseksi urtikariaksi. Tavallisinta krooninen urtikaria on keski-ikäisillä, ja yleisemmin naisilla kuin miehillä.

Krooninen urtikaria häviää yleensä itsestään 3-5 vuodessa. Tutkimuksissa on havaittu, että noin puolella potilaista oireilu on loppunut vuoden sisällä.

Mahdollisia syitä
On tärkeää, että muut pitkäkestoiset urtikarian muodot suljetaan pois, kuten kylmästä, kuumasta, hikoilusta tai paineesta johtuva urtikaria. Kroonisen urtikarian syy jää usein epäselväksi. Tavallisimmin kroonisen urtikarian syy onnistutaan selvittämään, jos se johtuu säilöntä- tai väriaineesta elintarvikkeessa, asetyylisalisyylihaposta tai muusta lääkeaineesta, infektiosta tai suolistoloisesta.

Lääkärintarkastus perustuu yksityiskohtaiseen haastatteluun sekä verikokeeseen. Mikäli näistä testeistä ilmenee joku urtikariaa todennäköisimmin aiheuttava tekijä, tutkimuksia jatketaan tämän osalta tarkemmin esimerkiksi altistuskokeilla. Rutiininomainen, laaja allergiatutkimus on harvoin hyödyllinen tämän tyyppisessä nokkosihottumassa.

Kroonisen urtikarian ehkäisy
Vältä esimerkiksi alkoholia, lämpöä sekä liiallista fyysistä rasitusta. Asetyylisalisyylihappoa sisältävät särkylääkkeet sekä stressi ja psyykkiset tekijät voivat myös pahentaa urtikarian oireita.

Useat potilaat paranevat muutamassa kuukaudessa tai vuodessa, siitä huolimatta, että urtikariaa aiheuttavaa tekijää ei pystytä selvittämään. Suurimmalla osalla iho-oireet vähenevät tai menevät täysin ohi antihistamiinilääkityksellä. Lääkitys jatkuu yleensä niin kauan, että tauti on hävinnyt kokonaan. Antihistamiinien vaikutus vaihtelee henkilöittäin, jolloin pelkkä antihistamiinin vaihdos saattaa vaikuttaa nokkosihottuman paranemiseen. Vaikeimmissa tapauksissa valohoitoa tai muita lääkkeitä voidaan kokeilla hoitomuotona.

Osa ihmisistä, melko usein allergikot, voivat saada nokkosihottumaa kylmästä. Joskus kylmäurtikarian saattaa laukaista virusinfektiokin. Tämä tauti on hyvin hankala kylmässä ilmastossamme. Kylmä ilma ja kova, varsinkin kostea, tuuli aiheuttavat oireita, jotka ilmenevät ihon punoituksena, kutinana ja turvotuksena alueilla, jotka ovat altistuneet kylmälle.

Turvotus, paukamat ja kutina ilmestyvät nopeasti altistumisesta kylmälle ja oireet, jotka saattavat voimistua ihon lämmetessä, häviävät yleensä kuitenkin muutamassa tunnissa. Jalat turpoavat ja kutisevat ja tällöin hiihdosta tai luistelusta olisikin syytä pidättäytyä. Kylmäurtikariasta kärsiville kylmä kylpy saattaa aiheuttaa huimausta, väsymystä ja pahimmassa tapauksessa henkilö saattaa pyörtyä tai saada sokkioireita. Kylmät juomat tai jäätelö saattavat myös aiheuttaa turvotusta kurkussa kylmäurtikariasta kärsiville henkilöille.

Kylmäurtikarian ehkäisy
• Pukeudu lämpimästi.
• Pidä auto talvisin lämpimänä.
• Älä juo kylmiä juomia tai syö jäätelöä.
• Vältä yksin uimista.
• Ole varovainen liikkuessasi ulkona pakkasella.
• Lääkärisi voi määrätä antihistamiinia jo ennen oireita.

Valourtikaria on nokkosihottuman melko harvinainen muoto, joka on kaikkein yleisin 20–30 -vuotiailla nuorilla. Ihon kutina, paukamat, kutina ja turvotus ilmestyvät iholle muutamassa minuutissa altistumisesta joko auringon tai jopa loistelampun valolle.

Alussa ihottumaa esiintyy vain vahvan auringon valon jälkeen, mutta myöhemmin jopa lyhyt altistuminen auringon valolle saattaa laukaista oireet. Oireet häviävät yleensä muutamassa tunnissa auringon valosta poistuttaessa.

Tietyt lääkeaineet ja aineenvaihduntahäiriöt saattavat myös aiheuttaa valoherkkyyttä. Tarvittaessa voidaan testata, mitkä valon aaltopituudet aiheuttavat oireita joko keino- (yleensä ultravioletti) tai auringonvalolla.

Valourtikarian ehkäisy
• Vältä altistumista suoralle auringon valolle suojaamalla itsesi sopivilla, mieluiten peittävillä vaatteilla.
• Käytä aurinkosuojavoidetta, mielellään kaiken ultraviolettivalon estävä.
• Antihistamiinit auttavat joissain tapauksissa. Lääkäri voi myös tarvittaessa määrätä muita lääkkeitä.
• Ihotautilääkärin valvonnassa annettu valohoito saattaa vähentää valoherkkyyttä vaikeimmissa tapauksissa.

Ihossa kohtaan, johon on kohdistunut painetta, syntyy turvotusta, aristusta ja punoitusta. Paineurtikariassa ei ihossa niinkään esiinny kutinaa. Oireina saattaa esiintyä myös väsymystä, pahoinvointia, kuumetta ja nivelkipuja.

Ihottumaa tulee esimerkiksi kämmeniin, mikäli on kantanut jotain, jalkapohjiin kävellessä tai hartioihin, johon laukun hihna on osunut.

Joillain saattaa esiintyä turvotusta pakaroissa, mikäli on istunut pidempään paikallaan. Yleensä oireet ilmenevät viivästyneenä 4-8 tunnin kuluttua altistuksesta.

Paineurtikarian ehkäisy
Lääkäri voi määrätä antihistamiinia, mutta yleensä sillä ei ole kovin suurta vaikutusta tautiin. Kortisonivalmisteiden on havaittu olevan tehokkaampia tässä urtikarian muodossa. Paineurtikaria saattaa kestää jopa vuosia.